Perjantai on hyvä päivä, perjantai on ravipäivä

 

Turun Metsämäessä ravailtiin 10 lähtöä 

Mä olen siellä vähän niinku töissä ravien aikaan. Usein minut tavoittaa siitä radan reunalta, maalipaalun kohdalta, joskus tulee eksyttyä myös aidan toiselle puolen. Tarkoitushan on kuvata omistajille ne maalintulon huikeat vaiheet sekä sponsoreille kuvia voittajista loimineen ja muine tilpehööreineen. 

Aamulla töihin lähtiessä raahasin lähes puolet omaisuudestani auton takapenkille. Se on varauduttava ilmastoon. Valmiiksihan siellä on jo kaikki mahdolliset sadetakit ja muutama muu takki ihan vaan varmuuden vuoksi. Nyt näiden seuraan päätyi myös toppatakki ja vähän lisää villaa ylle. Toppahousut saavat jäädä vielä kotiin, toistaiseksi. Koska raveissa tulee aina kylmä. Ainakin Metsämäessä. Siellä tuulee aina. Ja kun lähes koko illan seisoskelee ulkona, on se vaan ihan fakta, että pikkujakussa ja ballerinoissa on turha lähteä baanalle. Ja kuten tavanomaista, koskaan ei tähän syksyyn totu. Kylmä oli, toppatakista huolimatta. Varikon puodista oli käytävä ostamassa pipo. Jokasyksyinen ostos muuten. Kiitos luojan, tuollaista keliä kuin kuvassa ei vielä ole lupailtu. Mutta sieltä se tulee, talvi ja lumituiskut. Tai ainakin vesi ja räntä tänne Varsinais-Suomeen.

Ravi-illat on mukavia, on kivaa tavata uusia ihmisiä jotka ovat raviharrastuksen parissa. Jokaisen pitäisi edes kerran elämässään käydä raveissa ja ennen kaikkea mennä siitä portista sisään ilman ennakkoasenteita. Vain nauttia siitä mitä näkee ja kokee. Ehkä jopa olla hieman uhkarohkea ja pistää muutama euro vaikka kaksariin. Hyvällä asenteella sitä löytää uusistakin asioista paljon enemmän positiivisia asioita. Uudet jututhan aiheuttavat sitä muutosvastarintaa joten tämä positiivinen asenne on vain kyseisen asian hallintaa. 

Ruhvanan Urho, herra Henkseli.

Ravureista löytyy myös näitä hevosia joilla on karismaa vaikka muille jakaa. Suomenhevosissa tämä piirre on selkeämmin nähtävillä, nuo lämminveriset ovat hieman hienostuneempia tässä suhteessa. Mutta kyllä sen karismaa omaavan suomenhevosen näkee jo kaukaa. Sieltä kun se tallialueen portista kaartaa radalle, helat kolisten rinnuksiin, greipit kainaloissa ja henkselit paukkuen siihen malliin, että katsojan on parempi kaivella korvatulppia taskustaan. Siinä sitä on jotain. Pienellä otannalla voisi sanoa, että varsinkin Joihurin orijälkeläisillä tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus. Onhan niitä henkselin paukuttelijoita muidenkin orien jälkeläisissä, mutta nämä yhdet tyypit ovat kovin itsevarmoja. Sitä en tiedä onko se hyvä vai huono juttu, pitäisi kysyä joltain viisaammalta, vaikkapa näiden hevosten treenareilta, jotta pysyykö paketti kasassa vai meneekö kuppi nurin turhan paukuttelun takia. Mutta toisaalta, kyllähän kunnon kilpahevosella (oli sen laji sitten mikä vaan) pitää löytyä sen verran luonnetta, ettei maaliviiva jää vaan häämöttämään jonnekin kaukaisuuteen eikä sitä koskaan ylitetä.   

Tällä kertaa herra henkselinpaukuttajaa sai odottaa illan toiseksi viimeiseen lähtöön asti. Sieltä se kuitenkin löytyi. Ruhvanan Urho (Epassi – Tirama – Raino). 

Kasvattajakruunun välieriä ollaan ravailtu viimeisimmissä raveissa. Tällä kertaa 4-vuotiaiden poikaitten taistelun voitti Vagabondo (Like a Prayer – Elizabeth – Sugarcane Hanover)  jonka kärrytteli voittoon Forssin Mika. Samainen pari voitti muutama vuosi sitten 2-vuotiaiden Kasvattajakruunun finaalin, että sillai niinku raviväki tapaa sanoa, on luokkahevonen. 

3-vuotiaiden tammojen voitto meni Pohjanmaalle, Kylliäisen Tommin ajamalle Proud of the Queenille (Andover Hall – Proud Service – Pine Chip). Syssymmällä sitten näitä nähdään finaalissa, 3-vuotiaiden finaali ajetaan Turussa marraskuussa. 

Pönötetään

Pönötykset on ihan arkipäivää ravikuvaajalle. Lähtöjen voittajista pyritään ottamaan myös siinä radan reunassa ns. pönötyskuvia. Joissa mukana ovat lähdön sponsorit ja toivottavasti myös hevosen omistajat, jos ovat kyseisiin raveihin saapuneet. Nämä kuvat ovat ihan elintärkeitä, koska sponsorit ovat elintärkeitä tällekin lajille. Tämä on sisäistetty varmasti raveissa paljon paremmin kuin ratsukilpailuissa. Syytä olisi sisäistää vielä enemmän, ihan joka puolella missä sponsoreiden avustuksella mennään. Ravipuolella lähdön voittajahevosen omistajalle postitetaan siitä maaliintulosta myös A4 kokoinen värikuva. Sponsorit saavat oman kuvansa ripustettavaksi seinälle, juurikin sen pönötyskuvan. Tämä on sitä tärkeää peeärrää jota ei soisi missään unohdettavan. Pieni vaiva, iso ilo.

Kuvassa pönöttelee Metsämäen oma poika, Koivusen Olli joka voitti tänään kaksi lähtöä. Tässä pönötetään Selene Lunen ja nuorkauppakamarin väen kanssa. 

Ja lopuksi vaan pari ihan muuten vaan kivaa hevosta. Helikopterit nimeltä Love Cat ja Ypäjä Hereiam. 

Love Cat oli varsin hauskanolonen heppa, häntää vähän tötterölle sitä mukaa kun vauhti kiihtyi ja jalat hädintuskin ehti maata kuopaista kun seuraava pitkä venytys oli jo menossa.

Ypäjän kasvatti Herkku oli se toinen ykköstykki jolla Olli ajoi voitot tänään. Ollin isäpappa Harri ei ollut poikaansa huonnompi ja ohjasteli myös kaksi voittoa.