maanantai 27. helmikuuta 2017

Kevät tulee


Poirot palkintojenjaon kunniakierroksella
Ihan selvähän se on, että kevättä on ilmassa koska keski-ikäinen tantta aloitti kisakatsomossa pönöttämisen. Ja siinä sivussa tietysti vähän valokuvia napsien. Ypäjällä järjestettiin sunnuntaina koulukilpailut ja voi miten mukavaa se katsomossa pönöttäminen olikaan pitkän tauon jälkeen! Ja miten kiva oli nähdä hienosti ratsastavia nuoria ja vanhempiakin ratsastajia. Siellä sitä istuttiin katsomossa sunnuntaiaamuna klo kahdeksan eikä edes aamun aikainen herätys haitannut. No, vähän hulluiksihan meidät heppaihmiset mielletään tavallisten kuolevaisten joukossa…
Tässäkun on talven seissyt kuvaamassa lähes pelkästään raviradan reunalla ravureita onkin hyvä huomata, että kuvatessa ratsastuskisoissa pitäisi myös huomioida se, että hevosen selässä on joku, eikä siellä perässä. Aivan luokattoman paljon ratsastajia kuvissa joilta on skalpeerattu päänahka, jollei jopa leikattu kurkusta katki. Siis, tarvitaan vahvasti keskittymistä asiaan. Huoh. Vieläkään tämä ei onnistu, yli 40 kuvausvuoden jälkeen.  

Varsinaisia luokkia oli kolme ja näiden lisäksi TDF:n väki kiersi maneesia aitojen sisällä haluamansa ohjelman puitteissa rataharjoituksena.
Aamu aloitettiin rataharjoituksella kuuden ratsukon voimalla.Ei tässä nyt rueta kaikkia hevosia mainitsemaan, eikä suorituksia ruotimaan kun ei kyseessä ole mikään selostus, vaan täti höpöttelee oman mielensä mukaan niistä hevosista jotka mieleen jäivät ja tyrkkää päälle pari kuvaa eetteriin.
Ramses XII ja Nina Dunder

Mä olen aina tykännyt kovasti Dunderin Ninan Ramseksesta (Heslegårds Rubin – Midt-West Ibi-Light). Ja tykkään yhä edelleen. Kaveri on niin ihanan tosissaan valkoisten aitojen sisällä. Ja valkoinen väri ei toki haittaa kimon ponin omistajaa… Ettanin jalostukseen hyväksytty ori Don de Jeu (Jazz –Jetset-D) on myös saanut mun fan club jäsenyyden jo vuonna 2012 kun se esiintyi Ruotsin Flyingessä oripäivillä. Ja tämähän ei muuta tee kun paranee ja komistuu vuosi vuodelta. Pikkasen parempaa viiniä siis.

New Hill Julitrea ja Stella Hagelstam

Geepeessä oli kuusi ratsukkoa. Stella vei luokan voiton nimiinsä New Hill Julitrealla (Revan – Alcatraz) muutaman prosentin erolla ennen Ettania ja Wizardia. 








Poirot Ida-Lotte Peltoniemi

Junnujen luokassa starttasi viisitoista ratsukkoa ja voi miten monta hienoa sellaista! Ihan ensimmäinen suosikki oli Ida-Lotte Peltoniemen ratsastama punainen ruuna Poirot (Playboy – Mezon). Eihän pienimerkkisen punaisen ruunan luulisi olevan mikään katsemagneetti, mutta niin vaan on. Niin elastista liikettä täynnä koko paketti, että huh. Ja jotenkin sen olemuksesta kyllä huokuu myös sellainen tekemisen meininki, että jos mennään niin mennään sitten kunnolla, eikä vaan kynnetä sitä areenaa pitkin. Ja toisaalta, sillä on kyllä myös koko ajan sellainen kiltin pojan ilme naamallaan.

ShokayVilma Taira


Ja sitten Vilma Tairan ratsastama hannovertamma Shokay (Samarant – Weltmeyer). Niin hienot raamit hevosessa ja tekemisen meininki. Kunhan tämä saa lisää lihaksia, että jaksaa kantaa itsensä paremmin niin varokaa vaan kilpakumppanit. Ja Vilman ratsastusta oli ilo katsella, niin hyvä istunta ja huomaamattomat avut ja tasapainoista menoa. Onnea valmentajalle myös, kuka se sitten onkaan. Hyvää työtä on tehty!

Vanha kehäkettu, veteraaniherra Mauser (Master – Rex) on ihan liekeissä kun on saanut kyytiinsä Mellerin perheen tyttären Michaelan. Mauser on siis äidiltä tyttärelle ratsu. Siinä on todellinen opetusmestari, ei todellakaan helppo tai automaatti vaan sen kanssa varmasti oppii sen mitä tarviikin.

Dayna Louise Jönsson

Louise Jönsson on takaisin radoilla uuden hevosen kanssa ja nappasi heti hienon sijoituksen. Musta tamma Dayna (Dancier – Prince Thatch xx) sopii hyvinkin kuin rukkanen käteen Louiselle. Kolme hyvää askellajia ja elegantti ilmestys sekä hyvää ratsastusta. Eiköhän tällä reseptillä tule useampikin sijoitus kauden kilpailuissa.  



Klockas Innishannon Wilma Leminen

Ja voihan ponit. Niin monta ihanaa ponia. Vanha keski-ikäinen tantta, jota myös ponitädiksi kutsutaan, on aina ihan pähkinöinä kun näkee poneja radalla. Ja nyt tuli nähtyä monta, ja vielä monta hienoa ja söpöä ponia. Poniluokka oli ihan sokeria tämän tädin sielunhoitoon. Kaikkihan ne oli omalla tavallaan hienoja, mutta eniten jäi mieleen toiseksi sijoittunut new forest ruuna Klockas Innishannon (Ricardo Zaccardi – Klockas Simon). Ruskea ruuna sekin. Ponilla on niin jäätävä suoritussuku Suomessa syntyneeksi poniksi, että huh huh, mutta Klockas kasvatit onkin siitä tunnettuja, että siellä on alusta asti käytetty hyviä suoritusponeja niin eminä kuin isäoreinakin. Ruunan isä kilpaili kansallisella tasolla esteitä ja on jättänyt pinon kisaavia jälkeläisiä. Emänemä on voittanut kenttäratsastuksessa EM-kultaa. Pilottina oli Wilma Leminen. Niin hyvää ja taitavaa ratsastusta nuorelta ponitytöltä, että jos ei täti olisi jo istunut penkissä, olisi se lentänyt pyllylleen. Ja toinen taitava pilotti oli Eveliina Havinen joka ratsasti ponilla Ronaldo (Mr Bentley – Coed Coch Barwn). Molemmat ovat tuolta pohjanmaan suunnalta, joten mitä ihmettä siellä on vedessä tai mitä noiden tyttöjen aamupuuroon laitetaan kun liukuhihnalta tulee taitavia ponityttöjä. Kysyn vaan?


Hazelberg's Macho Jenni Silventoinen
Ja tietysti iki-ihana Hazelberg’s Macho joka 15 vuotiaan ponin kokemuksella tekee useimmiten sen mitä radalla pitääkin, tosin välillä pääsee villi pieni poninviikari valloilleen. Tällä kertaa Macho pysyi housuissaan ja tuloksena oli kolmas sija.