Vai että meinasin blogia aloitella

No ehkäpä..

Kun vuosikymmenet on seurannut hevoskilpailuita kentän reunalla kameran kanssa, on ehkä aika aloittaa blogin pitäminen ja kertoa myös muille mitä hienoa ja kaunista tulee nähtyä siellä kentän reunalla seuratessa. 
Tämä on positiivinen blogi. Tarkoitus ei ole keskittyä kertomaan epäkohdista (jos niitä nyt edes on) vaan löytää jokaisesta kilpailusta niitä positiivisia puolia, kuvin ja sanoin. Hienoja ratsukoita, suloisia poneja, taitavia ratsastajia. You name it. 
Kentän reunalla kattaa myös raviradan ja näyttelykehän reunat. Ne kuuluvat olennaisena osana siihen, missä minä kameraani ulkoilutan.
Kentän reunalla osana kuvaamista on myös vallaton sukujen selaus, jos vain mahdollisuus löytyy. On mukavampaa kuvata kun tietää minkä sukuisia hevosia ja poneja siinä nenän edessä vilistää. Ja voi seurata aktiivisesti saman sukuisten hevosten liikkeitä, hyppyjä ja verrata hevosia. Vieläkin mukavampaa on kun pääsee vertailemaan niitä äitejä ja tyttäriä ja tyttärentyttäriä, tai poikiakin. 

Nyt kun omia poneja ei ole enää kuin yksi ja sekin on sijoitettuna päivähoitopaikkaan ja sen 1/20 osan elämä sujuu hyvässä hoidossa ja valmennuksessa ei tallilla ole enää päivittäistä puuhailua. Nyt on aika kirjoittaa.

70-luvulla alkoi neliökuvien kausi

Kuvausharrastus alkoi jo pikkutyttönä, paljon ennen digikameroiden ja internetin aikaa. Onneksi nekin muistot ovat säilyneet pienissä paperikuvissa ja omassa mielessäni. 

 
Kuva on 80-luvun alusta. Kouvolassa pidettiin ahkerasti kilpailuita poneille. Tässä sen ajan hottikset, tähän aikaan jo Anne-Marie Kynsilehdon ratsut, Piccolo PII sekä Dusty. Silloin Oulu oli kova sana, sieltä tulivat parhaat poniratsukot, Pekka Mäkelän ponikoulusta. 

 


 80-luvulla päästiin jo suorakaiteen muotoisten kuvien pariin. Tässä kuva ponien SM-kilpailuiden palkintojenjaosta Tampereen Teiskosta, vuosi taitaa olla 1982. Vasemmalta Janina, Rinaldo, Step ja Do-Do. 


Ja kun filmikameran aikaa elettiin, ei kuvien otto ollut aivan villiä niinkuin tänä päivänä. Oli otettava filmiä säästäen. Joten kuvaukset rajoittuivat selkeästi tuttujen ratsukoiden kuvaamiseen kilpailuissa. Tai sitten otettiin niistä hienoista ja kuuluisista hevosista kuvia. Eikä silloin matkattu ympäri Suomea katsomassa kilpailuita, kuten tänä päivänä. Paitsi käytiin me Ypäjällä telttaretkellä Derbyssä :) 


Ja kaikesta rajoituksesta huolimatta, niitä kuvia noiltakin vuosilta on tuhansia ja taas tuhansia. Ovathan ne hienoja muistoja. Ja mikä hauskinta, noiden 80- ja 90-luvun taitteen kuvien hevoset tunnistaa vieläkin. Sen jälkeen otettujen kuvien hevosten laita onkin sitten ihan toisin. 

Jalostusori Königin's Sohn oripäivillä nuorena poikana

Vuodet ovat vierineet ja filmikamerat vaihtuneet digiaikaan. Kuvien ottoa rajoittaa onneksi vielä aikanaan opitut taidot ja tietysti se, ettei nämä tämänkään päivän kamerat ole ikuisia. Vuodet ovat myös tuoneet mukaan roppakaupalla itsekritiikkiä. Joten tänä päivänä suurin osa kuvista on vain kivoja, ei mitenkään hienoja. 
Niin se vanhakin vaan oppii...


Palataksemme alkuperäiseen 
aiheeseen, kentän reunalle ja nykyhetkeen. Viime viikonloppuna vietin aurinkoisen sunnuntain istumalla Turun Artukaisissa katsomassa 1-tason estekilpailuita. Upea sää, hyvät aamukahvit ja mukavaa seuraa. Radalla hienoja suorituksia tekeviä ratsukoita. Eipä paljon parempaa syksyistä ulkoilupäivää voine viettää kuin tuo oli. Hienona huomiona oli useampi taitava suomenhevonen jotka olivat mukana hyppäämässä omalla tasollaan, osa vielä nuoria kokemattomia ja osa vanhempia ja kokeneita hevosia jotka varmasti tekivät omilla suorituksillaan ratsastajalleen hienon päivän.