Kauneus näkyy kameran läpi

Kauneus näkyy kameran läpi

Tämän vuoden ensimmäiset ravit ravattiin viime viikonloppuna Metsämäessä. Näin kamera käteen kiinni kasvaneena työntekijänä on tullut tavaksi bongailla niitä kauniita ja rohkeita hevosia myös raviradan varresta. Useilla hevosilla on järjetön määrä karismaa ja sellaiset hevoset huomaa kyllä heti radan varresta. Vaikka kaikki eivät olekaan niitä upeasti pärjääviä rahasampoja niissä on silti sitä jotain joka näkyy kameran etsimen läpi hyvinkin selvästi. Se on jokaisen omanlaisensa karisma.

Tässäpä siis otos teille lauantain karsimaatikoista.

Julmin

Suomenhevosori Julmin (Viesker – Turo). Ihana pikkuori. Se oikein huutaa söpöyttään koko radalla olonsa ajan. Mulle tulee joka kerta tämän nähdessäni vastustamattomasti mieleen Lehtosen Taikun vanha kisapeli Manni joka sekin ennen ratsun uraansa kävi raviradalla koittamassa onneaan. Näillä on jotenkin samanoloinen naama ja olemus muutenkin. Ja kun kaveri on vielä pippurinen ja napsii mukavaan tahtiin ykkösiä, niin osuuhan se usein kuviinkin.

Packer

Packer (Viesker – Poika-Luomus). Herraisä mikä ratsutädin kansikuvapoika. Jösses mikä etuosa ja vielä enemmän jösses mikä takaosa. Ja naamassa on semmosta karismaa että tämän kaverin edessä lakoaa jokainen. Ja tietty tähän voi vielä lisätä sen, että mikä laukka! Toki se nyt ei näin ravikilpailuissa ole se suurin kunnia, mutta kyllä täti hienon laukan tunnistaa vaikka kärryjen edessä kun semmosen näkee. 

Vieskerin Virva

Vieskerin Virva (Viesker –Suikku) Tässä on sitä perirehellisen suomenhevostamman mallia jokaiselle. Niin kaunis kun tamma vaan voi olla. Ja se ravi, ei mitään näyttävää kauhomista mutta niin tahdikasta ja eteenpäin menevää. Harvoin näkee suomenhevosravurilla näin kellon tahtiin käyvää ravia.  Ja eiköhän tällä ravilla kanna ura aika kauas. 

Le Blixten

Le Blixten (La Monteil –Tap In) Tää on semmonen mun ikisuosikki. Varsinkin näin talvella klipattuna se on ihan järjettömän hienon sävyinen. Ja kun jalka nousee ja ojentuu vielä mukavasti niin tämän huomaa takuuvarmasti radalta. Ja tietty sen verran varusteurheilijaa löytyy täältä päästä, että nuo valkoiset vermeet tekee sopivan lisäsilauksen.

Big Boss Kemp

Big Boss Kemp (Big Apple Deli – Yankee Glide) Tällä kaverilla on karismaa vaikka muille jakaa. Isokonen ja raamikas ruuna on aina helppo kuvata. Se myös juoksee tosi tahdikkaasti ja näyttävästi joten ei paljon tarvi kameran kanssa arpoa että tuleeko hyviä otoksia vai ei.

Westcoast Titan

Westcoast Titan (Classic Photo – Lindy’s Crown) on tietty väriltään ei niin tavallinen perustumma hevonen joten senkin takia se jo erottuu massasta, varsinkin kun naamastakin löytyy jotain muuta kuin pieni tähti. Tällä on kanssa nuo jalkamerkit aika selvillä, isosti ja näyttävästi nääs. Ja talviasussaan  klipattuna väri vielä korostuu.

New Grove Safir

New Grove Safir (Citation Lindy – Pine Chip). Tähän voi todeta enemminkin, että tää on yksi Riitan hevosista jolla on sikamakeet liikkeet. Kaikki sen hevoset juoksee isolla ja komealla liikkeellä. Se taitaa kulkea suvussa.

Köppinen (Liising – Voltti). Ei kai kukaan ny voi vastustaa tätä? Ihana väri ja aina ihanat letit. Ja sänkykamarisilmät. Väri taitaa periytyä isänisältä Patrikilta. Raviratojen herrasmies. Ja kaveri taitaa ite tietää sen.

Costello

Costello (Suikun Ralli – A.T. Vinski) on kova jätkä. Ja se tietää sen kanssa. Voimaa on kun tavarajunan dieselveturissa. Ei ehkä lähde niin vauhdilla mutta perille asti tulee aina, ja usein ohi muista. Ja siinä sen viehätys onkin, ei sinällään ole niitä helpoiten radalla kuvattavia hevosia. Karisma tälle hevoselle tulee ihan ja tasan siitä raasta voimasta mitä tästä hevosesta huokuu. Voi kun tämä nyt kantakirjattaisiin ja tulis mukaan kunkkaritaistoon. Olis mun ykkössuosikki. Ja Köppinen se kakkonen.