Miksi pesunkestävällä ponitädillä on ravuri?

Ibis syksyllä 2016

Tai oikeammin 1/20 osa siitä. Niiden erilaisten elämyksien vuoksi tietenkin. Olen siis mukana ravihevoskimpassa joka perustettiin vuosi sitten. Valmentaja osti syksyn huutokaupasta hevosen jonka ympärille perustettiin kimppa. Näin ilmoituksen ja lähdin mukaan ihan silkasta mielenkiinnosta, sillä olin jo pidemmän aikaa miettinyt, että jos sopiva kimppatarjous osuu kohdalle, olen mukana.

Olenhan minä pikkutyttönä käynyt ravitalleilla hoitamassa hevosia, ja vuosien aikana käynyt raveissa säännöllisen epäsäännöllisesti. Viime vuodet tuo raveissa käynti, ainakin täällä meidän suunnalla, on ollut melko säännöllistäkin, sillä se kuuluu nykyisin myös sivutyöhöni. Käyn Turun Metsämäen raviradalla kuvaamassa voittajakuvat. Joten raveissa vierähtää useampi päivä vuodesta.

Ja tämähän tietysti oli sysäys kimppahevosen hankintaan. Kun niitä siinä radalla oli katsellut aikansa juoksemassa, kyti mielessä aina vaan vahvemmin, että myös minä haluan olla enemmän osana tätä ravitouhua. Se on mielenkiintoista ja täysin erilaista kuin ponien tai ratsujen kanssa puuhastelu. Ja kaiketi meidän kaikkien hevosten kanssa touhuavien tarvitsisi ollakin avoimia erilaisille asioille ja mietteille. Minulle se erilaisuus on tässä kohtaa ravihevosen osaomistus.

Ibis silloin kun kimppa perustettiin, syksyllä 2015

Toisaalta, kimpparavurin omistaminen on helppoa. Sen asiat hoituvat valmentajan tallissa ilman, että omaa panosta tarvitaan päivittäin sen arjen pyörittämiseen. Vähän niin kuin rusinat pullasta ajatuksella. Toki olen kimppaa perustettaessa maksanut tietyn summan alkuun ja kuukausittain maksamme siitä tietyn summan. Summat ovat kuitenkin niin kohtuullisia, että sellaisen rahan saa kulumaan vaikka kaupassa ihan mihin turhuuteen tahansa silmänräpäyksessä. Tällainen kimppaomistus sopii ainakin minulle, joka hyvinkin keski-ikäisenä tätinä halusi jo jättää sen päivittäisen paskanmätön ja kaikki sen tyyppiset huolet pois omasta elämästään ja ottaa vähän rennommin, mutta silti pysyä mukana hevosentuoksussa. Ravikimpassa on myös edes se häviävä mahdollisuus saada niitä omia sijoituksiaan takaisin, jos kohdalle sattuu se todella hyvä hevonen joka tuo sinne tilille tuhansia euroja, on se omistaminen vielä mukavampaa. Se, että kimpassa on tuonlainen kannustin, on ihan ehdoton. Tällaiseen lähdetään juurikin saamaan elämyksiä, ja elämyksiin tai ainakin niihin ajatuksiin elämyksistä kuuluu voitot ja menestys tai ainakin se että on edes toivoa. Ainoa muu elämyksellisyys mihin minä lähtisin mukaan, olisi hyväntekeväisyys esim. sairaaloille tms. jolloin elämykset tulevat siitä hyvän tekemisestä muille.

Harjoitusraveissa kesäkuussa 2016

Varsanäyttelyssä

Meidän kimpparavuria valmennetaan normaalisti, kuten muitakin lämminverihevosia. Se on nyt 2-vuotias, täyttää siis ensi vuonna 3 vuotta. Se on ilmoitettu kaikkiin ikäluokkakilpaluihin ja tähtäin on tietysti niissä jos kaikki asiat valmennuksen ja kilpailutuksen osalta menevät hyvin. Viime kesänä se kävi näyttäytymässä kilpailutilanteessa kaksi kertaa, ensin yhden kerran harjoitusraveissa Metsämäessä ja pari viikkoa sen jälkeen se teki yhden opetuslähtöstartin samoissa maisemissa. Loppukesän tamma oli laitumella lepäämässä. Loppuvuoden aikana on sairasteltu hieman lastentauteja, sitä perinteistä räkää mutta treenit on päästy aloittamaan uudelleen, ja tällä viikolla tamma kävi ensimmäisen kerran taas pidemmän tauon jälkeen ottamassa startin harjoitusraveissa. Nyt matkataan muutaman viikon päästä klinikalle tarkastamaan onko kaikki kunnossa. Eiköhän ensi keväänä olla jo enemmän mukana starteissa kun ikääkin on siinä vaiheessa jo se 3-vuotta. Mikään kiire ainakaan minulla ei tamman kanssa ole. Sen edistymistä on mukava seurata, kimpan vetäjä laittelee osakkaille sopivin väliajoin tiedotusta missä hevosen valmennuksen ja muiden asioiden kanssa mennään.

Ravitouhujen lisäksi tamma kävi 2-vuotiskeväänä Metsämäen tamma- ja varsanäyttelyssä jossa se palkittiin II- palkinnolla ja sen liikkeet esitettiin silloin ajaen.

Opetuslähdössä kesällä 2016

Kimpparavurimme on Kallelan kasvatteja. Se on Kaisa ja Hannu Nivolan kasvatti. Nimeltään Callela Ibis. Isänä on Express It jolla on yli 600 jälkeläistä ja se on A jalostuspalkittu. Callela Ibis ja sen ikätoverit ovat oriin toiseksi viimeistä ikäluokkaa, ainakin toistaiseksi. Tamman emä on Inviting Hanover joka on oriista Donerail. Inviting Hanoverilla on 12 jälkeläistä joista seitsemän on syntynyt Yhdysvalloissa. Suomessa syntyneistä varsoista radalla ovat olleet Incredible Sofia sekä Anders Evo.

Katsotaan sitten tulevaisuudessa miten tamma kulkee, voidaanko elämysten joukkoon lisätä palkintojenjaossa ylpeinä omistajina pönöttämisen vaiko ei.  Olisihan se mukavaa jos sille tveedtakille tulisi käyttöä muuallakin kuin poninäyttelyssä. Olihan se pakko nääs käydä viime keväänä Vermossa seuraamassa Finladia-ajoa ja sitä miten tuollaisissa isoissa tapahtumissa käyttäydytään palkintokorokkeella. Tietää sitten tulevaisuudessa.

ps. Pesunkestävällä ponitädillä on yhä myös poni joka asustaa onnellisena isossa pihatossa mukavien heppakavereiden kanssa odotellen että kasvaa sen verran isoksi, että voidaan aloitella isojen ponien touhut. Ponin nimi on Petteri ja se on welsh mountain ori, iältään 2-vuotta ja ihan oma kasvatti.