Herrasmiehiä maneesin täydeltä

"Meidän" Arttukin oli esiintymässä

Niin, olisihan se otsikko voinut olla vaikka testosteronia maneesin täydeltä, mutta vaikea on sellaista otsikkoa laittaa jos sellaista ei ole tapahtunut, koska maneesissa todellakin esiintyi vain herrasmiehiä. Viikonlopun ohjelmassa oli siis lauantaina suomenhevosten kantakirjauksen askellajikokeen sekä orisuoran seuraamista. Koko päivä, aamusta iltaan on kulutettu Ypäjän Hevosopiston Ypäjä-hallin katsomon penkkejä.

Tapahtuma oli sinällään jo pelkästään yhtenä päivänä nähtynä ihan uskomattoman hieno juttu, hyvä mieli jäi päällimmäiseksi tuntemukseksi kun ajelin kotiin iltamyöhällä. Ja mukava oli nähdä myös Arttu, hyväntekeväisyyshevonen. Kimppa jossa minäkin olen mukana. Hyväntekeväisyys tekee hyvää!

Jalostusorikandidaatit olivat aloitelleet urakkaansa jo perjantaina eläinlääkärillä, rakenteella ja ratsupuolelle suuntautuvat estekokeella, sekä ne pienhevoset jotka suorittivat tehtävät ratsastettavuudella. Perjantaina arvosteltiin muutama hevonen myös työsuunnalle. Lauantaina oli kaikilla vuorossa vielä askellajikoe sekä koeratsastus. 

Kuukson Kaipaus

Siinä sitä sitten tönötettiin maneesin penkillä katsomassa toinen toistaan paremmin ratsastettuja ja valmisteltuja hevosia ja hymy nousi koko ajan suupielissä korkeammalle. Tällaista juurikin sen pitää olla, meidän kansallisrotumme kanssa. Ilman niitä ei meitä suomalaisia olisi, joten on vaan oikeus ja kohtuus että ne esitetään tällaisissa tilaisuuksissa parhaimmalla mahdollisella tavalla, antamalla hevoselle mahdollisuus esittää parastaan. Ja näinhän siellä tehtiin. Omaan mieleen jäi muutama hevonen kahdestatoista hyväksytystä oriista.

Kuukson Kaipaus (Sumiainen – Nöppönen – Pude) on isänsä Sumiaisen harvoja jälkeläisiä, sillä on vain yhdeksän elossa olevaa jälkeläistä eikä lisää tule, kun ori itse menehtyi vuonna 2012. Mä olen itse aina tykännyt kovasti Sumiaisesta ja pojassa näkyy olemuksessa paljonkin isäänsä. Oriin omistaja Jaana se on aina osannut löytää kivoja suomenhevosia, silloin kun me oltiin teinejä Jaana paineli voitosta voittoon pikkusuokki Pikku-Salaman kanssa. Jaanan omistama Kekkonen, joka niinensä on myös Sumiaisen jälkeläinen, on vuoden vanhempi Kuukson Kaipausta joten olettaa saattaapi, että sekin vielä nähdään näissä orikinkereissä. Kuukson Kaipaus on siis vasta 4-vuotias, älyttömän hienosti ratsastettu ja ikäisellään tasolla hyvinkin. Toki sen radasta lauantaina näkyi jo viikonlopun urakka, mutta niin palvelualtis nuori ori. Lisää näitä. Ja nuori herra on vielä ponimitoissakin!

 

Helmen Lelu

Lerkkanan poika Helmen Lelu oli viikonlopun ikämies, 13-vuotias herra on muutaman kauden kilpaillut aktiivisemmin koulupuolella, aiemmin lajeina olivat sekä esteet että koulu. Ja voi miten tosissaan se suoritti koulukoettaan. ”Tänne on tultu tekemään hommia, eikä tuumailemaan” kertoi koko olemus.

  

Karkurin Samba

Karkurin Samba (Totaarin Aihe – Pisteli – Lennon-Ryhti) oli perjantaina tehnyt todella hienon estekokeen, puhtaalla ysin keskiarvolla. 7-vuotias ori on jo ehtinyt suorittaa kilpauraansa aluetasolla niin koulussa, esteissä kuin kentässäkin. Askellajikokeessakin se liikkui tasaisesti ja varmasti ja hyvä valmistelu näkyi tässäkin. Veikkaisin, että näillä arvosanoilla napsitaan useampikin tamma tämän vuoden astutettavasta tammamäärästä. Emän varsoilla on hauska nimikimara, kaikki Karkurin etuliitteellä, Valssi, Tango ja Samba!

Vili Veikeä

Vili Veikeä (Vili Ponteva – Tyrvään Tyyne – Uno) voitti viime vuonna 5-vuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelun ollen myös askellajikokeen paras. Kunhan tähänkin komeaan runkoon muokkaantuu lisää lihaksia ja kantovoimaa on menestys kilpakentillä taattu myös jatkossa. Jo nyt se esitti hyviä pätkiä elastista ravia sekä hyvää laukkaa, oikeinkin mukava oli katsella.  Isäori Vili Ponteva on jo menehtynyt ja Vili Veikeä on sen ainoa orijälkeläinen ja nyt myös jalostukseen hyväksytty joten taitaa olla ihan paikallaankin suositella että oria käytettäisiin jalostukseen. 

Päällikkö (Musta Magia – L.P. Kihu – Kihis) sai suorituksistaan viikonlopun parhaat pisteet. Varsinkin estepisteet olivat todella upeat. Tämän kohdalla harmittaa, etten ollut katsomassa perjantaina esteosuutta. No, sitä varmaankin saa nähdä sitten kesän kilpailuissa.  

Kulta-Ahon Kasimir

Ja sitten tietysti Kulta-Ahon Kasimir (Säkkärän Sälli – Elon Loitsu – Lorentso). Tyylikästä ja komeaa, tasapainoista. Hienoja kommentteja tuomaristosta ja haikeita huokailuja yleisöstä. Ori palkittiin päivän parhaana. Molemmat vanhemmat suoritushevosia ja niin se on suoritushevosen ura tämänkin orin edessä varsinkin kun suvusta löytyy Lorentso, Kelmi ja Nysteri. Omistajan kannattaa ottaa semmit ja eevat pikimiten, veikkaan että oriherralle muodostuu mukava jono kauniita tammoja ensi kesälle.

Ja voi niitä Orisuoran esityksiä

Tosi-Romeo

On ihan uskomatonta miten suomenhevosväki panostaa tähän Orisuoraan. 25 jalostukseen hyväksyttyä oria esiintyi yleisölle. Ja toinen toistaan hienompia esityksiä, oli kouluratsastusta, esteratsastusta ja hyvällä huumorilla varustettua esitystä. Ei tuntunut aikainen aamuherääminen missään vaikka näytökset kestivätkin pitkälle iltaan.

Romeon Poju

Ihan kaikkein paras esitys oli todellinen huumoripläjäys. Pohjalaanen ja hänen morsmaikkunsa jota ansiokkaasti selässään kantoi nestoriherra Tosi-Romeo (Tosi-Aatos – A.T. Rita – Fluori) joka on urallaan voittanut niin paljon.  Esitys olikin juuri sen vuoksi niin hauska, ettei siinä enää esitelty vanhan konkarin taitoja esteillä, jokainen tietää sen voitot ja menestykset. Silloin voi hyvin pistää vähän itseään likoon ja tehdä huumorilla näytöstä. Toki, sopii se huumori muutenkin tämmöisiin näytöksiin, vaikka kyseessä olisivat nuoremmatkin oriit. Orhipojan poika Romeon Pojukin esiintyi näytöksessä frakki päällänsä ja ratsastajallaan sopivat sulkakoristeet pikanttina lisänä.

Säämies

Ja Säämies. Voi kuinka hienoksi sen ravi on saatu muokattua mitä enemmän orille tulee voimaa lisää. Tämän näkemistä kisakentillä minä odotan innolla, vaviskaa kilpakumppanit! Hessin Leeviä ja Jalopenoa on aina ilo katsella, eivätkä ne tehneet poikkeusta tälläkään kertaa.

Silvolan Hemminki

Musta on komiaa ja kokomusta vielä komiampaa. Yhdistelmä Silvolan Hemminki ja Elina Kuru oli juuri sitä. Mä vähän näin sieluni silmillä, että vielä komiampaa olisi jos olisi ratsastaja istunut naistensatulassa kun asukin vähän viittasi siihen suuntaan. Siinäpä siis ensi vuodelle jollekin loistava idea ja eikun treenaamaan!

Jääraveissa on tunnelmaa

Ponilähtö esittelyssä yleisön edessä.

Johan tässä on melkein viikko vierähtänyt siitä kun tuli käväistyä jääraveissa. Jääravit ovat tunnelmaltaan aivan erikoiset, jotenkin näissä aistii hieman sitä vanhaa, jo kadotettua ravikilpailuperinnettä, jossa kylän raviradalle kokoonnuttiin katsomaan kuinka se naapurin isännän komia ori oikein juokseekaan. Jääraveilla on Suomessa pitkät perinteet ja  on hienoa, että vielä löytyy tekijöitä ja vapaaehtoisia joiden harteilla jääravien järjestäminen on. 

Me siis suuntasimme tyttöporukassa viime sunnuntaina jääraveihin Vammalaan.Ihan keskustassa sijaitsevalle Roismalanlahdelle olivat paikalliset Vammalan Seudun Ravi ry:n talkoolaiset rakentaneet jääraveja varten radan katsomoalueineen. Ja mikäs siellä oli ollessa, aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja väki viihtyi radan varressa. Jääravien tunnelmaan kuuluu

myöskin varikkoalue, jossa hevoset valjastetaan trailereiden taka

osassa, ilman mitään komeita katoksia. Meidän kolmikko parkkeerasi itsensä varikkoalueen puolelle radan reunaan, sieltähän sitä aitoa tunnelmaa voi aistia joka solulla kun näkee hevosten valjastusta ja verryttelyä ja kuulee ravimiesten juttuja menneistä jääraveista. Ja kertomuksia siitä, mitä pitää ottaa huomioon tullessaan hevosen kanssa jääraveihin. Ei riitä että saapuu vain paikalle, jäärata vaatii esimerkiksi hieman enemmän hevosten kenkien huoltoa. Meitä viisaampi ravimies kertoi, että hän edellisenä iltana oli kengitellyt hieman uusiksi hevostaan, naulat on oltava hieman kestävämpää materiaalia, koska jään pinta syö hyvinkin vauhdilla tavallista naulaa. Hokkeja tietysti monet laittavat enemmän kuin normaalioloissa käytetään. Ja sekin pitää muistaa, että ottaa hevoselleen mukaan juomavettä, harvassa jääravipaikassa on tarjolla hevosille vesipistettä. Kaikille hevosille jääravit eivät sovi. Jää on oma elementtinsä, ja kuka tietää miten hevoset kuulevat jään alla olevan veden liikkeet ja jo pelkästään jään päällä kävelemisestä tulevat äänet. Osasta hevosia näki alkuun, että ne empivät askeleitaan ja joku saattoi olla hieman hermostuneempikin kuin tavallisesti. Toiset taas painoivat korvat tötterössä suurella ravilla heti ensi metreistä lähtien.

Järjestäjät olivat ihan vähän heittäneet hienoa hiekkaa niin radalle, varikkoalueelle kuin yleisöalueellekin. Radan ympärille oli tehty (veikkaisin, että jo useampi päivä ennen raveja) lumesta pieni valli joka erotti radan muista alueista. Hiekoitetun alueen ulkopuolella jää kimmelsi puhtaana auringonpaisteessa. Onneksi tuli otettua ne aurinkolasit mukaan! 

 

Radan ulkopuolella käveltiin kirkkaan jään päällä

Päivän aikana ajettiin kahdeksan lähtöä joista kaksi oli ponilähtöä ja päivän viimeinen lähtö oli montelähtö. Lähdöt sujuivat kaikki mallikkaasti ja jokainen lähtö sai arvokkaan voittajansa. Jokainen voittajahevonen sai ylleen lähtöjen sponsoriloimen ja katsojat radan varressa huutelivat jokaiselle voittajalle kilpaa onnitteluja. Tavallisten lähtöjen lisäksi lapsille oli tarjolla keppihevoskilpailu jääradalla. Ja katsojille tietysti kanttiinista kuumaa juotavaa, kunnon kisamakkaraa ja muuta pientä purtavaa. 

Talvi on tehnyt upeita kuvioita jään sisään.

Meidän porukka viihtyi hienosti koko päivän katsellessa komeita ja hevosia ja nauttiessa upeasta säästä sekä hyvin järjestetystä tapahtumasta. Aivan varmasti tulemme toistekin! Toivotaan siis, että ensi talvenakin saadaan kunnon jää Roismalanlahdelle ja pääsemme uudelleen nauttimaan tunnelmasta.